Pitkän pitkän hiljaiselon jälkeen oon äänessä jälleen! Viikot hurahtaa vaa menemään tosi nopeeta eikä mitään jännää, normaalista poikkeavaa, mulle oo täällä nyt
lähiaikoina oikeestaan tapahtunu enkä sitte oo oikee tienny että mitä tänne
kirjottaisin! Viikonloput hurahtaa vielä nopeempaa, ne oon yleensä majaillu Mattin luona Kentissä. Host isä lähtee huomenna Amerikkaan ja hänen äitinsä tuli meitä tänne auttamaan tuonne maaliskuun alkuun asti. Nyt mieki oon tän Englannin todellisen sään päässy kokemaan, sade hakkaa ikkunaa lähes joka päivä ja nyt tällä viikolla täällä on tuullu aivan törkeesti, niinku varmaa jotku on saattanu uutisista lukea. Ollaan koko poppoo oltu enemmän ja vähemmän kipeinä tällä viikolla mutta onneks näi viikonloppua kohti kaikkien kunto on parantunu. Mulla meni tiistai ihan vuoteessa makoillessa mutta kyllä se elämä aina voittaa :D Tosiaan ei oo mitään erityisen jännittävää tapahtunu, normi arkea ja laiskoja viikonloppuja vaa!
Kohta se lähtö koittaa mullaki, nopeemmin ennen ku sen kerkeen ees tajuamaan. Pieni todellisuuteen herääminen mulle tapahtu tossa keskiviikko iltana ku kävin sanomassa heipat Nathalle joka eilen aamulla lähti takasi Ruotsiin. Tuntuu että aivan vastahan mä Nathan tapasin mutta oho, puoli vuotta vierähtiki aivan älyttömän nopeeta. Ja eihän se oo mullakaan ku muutama hassu päivä enää siihen, että 10 kuukauden välietappi tulee vastaan. Siis mitä sanon minä. Helmikuuki uhkaavasti alkaa olemaan lopuillaan enkä oikeesti voi ymmärtää että mihin tämä aika katoaa. Vuosi sitte elämä oli aivan erilaista entä mitä se on tänään. En ois oikeesti ikinä uskonu että viettäisin näinki monta kuukautta kaukana poissa kotoa hoitaen lapsia. Siis ei ois tullu pari vuotta sitte ees mieleenkään! On kyllä ollu aivan suunnaton etuoikeus olla täällä ja nähä oman perheen kuopuksena ja näin nuorena kuin lapset kasvaa ja ennen kaikkea nähä maailmaa ja saaha tämä kokemus. Monet asiat mitä oon täällä tehny ja kokenu esim ensimmäisten kuukausien aikana tuntuu aivan kaukasilta muistoilta, tästä mestasta on tullu ihan koti mulle. Niin pahalta ku se tuntuuki sanoa nii en mie täältä haluais lähteä. No joo, on montaki asiaa mitkä vaikuttaa tähän mielipiteeseen mutta täällä on vaa nii hyvä olla :)
Oon tässä oikeen kehuskellu kuin mulla ei ees oo kotiin ikävä ku tiiän että kohta sinne tuun nii näinpä sitte ystävänpäivänä luonnollisesti tuli taas astetta isompi ikävä kotiin ja ystävien luo ja vielä löysin itteni kattelemasta vanhoja kuvia arkistojen kätköistä. No lohtu siinä että ei oikeesti oo enää kauaa että Ouluun palaan ja isoin lohtu että Eve tulee reippaasti alle kuukauden päästä meille! Ja onhan mulla tuo Matt täällä♥
Huh mikä tunne ryöppy. Aarteita löytyy arkistoista ja vanhoja aikoja on aina kiva muistella! Viikonlopun viettoon Lana Del Ray
soiden taustalla, huomenna Mattin luokse ja siellä mua oottaa
ystävänpäivä ylläri, en tiiä miksi ystävänpäivä on iso juttu
Englannissa. En käsitä mutten myöskään valita ;) Ihanaa viikonloppua ja paljon pusuja kaatosateesta ♥♥♥♥
