Valentine's Day

Pitkän pitkän hiljaiselon jälkeen oon äänessä jälleen! Viikot hurahtaa vaa menemään tosi nopeeta eikä mitään jännää, normaalista poikkeavaa, mulle oo täällä nyt lähiaikoina oikeestaan tapahtunu enkä sitte oo oikee tienny että mitä tänne kirjottaisin! Viikonloput hurahtaa vielä nopeempaa, ne oon yleensä majaillu Mattin luona Kentissä. Host isä lähtee huomenna Amerikkaan ja hänen äitinsä tuli meitä tänne auttamaan tuonne maaliskuun alkuun asti. Nyt mieki oon tän Englannin todellisen sään päässy kokemaan, sade hakkaa ikkunaa lähes joka päivä ja nyt tällä viikolla täällä on tuullu aivan törkeesti, niinku varmaa jotku on saattanu uutisista lukea. Ollaan koko poppoo oltu enemmän ja vähemmän kipeinä tällä viikolla mutta onneks näi viikonloppua kohti kaikkien kunto on parantunu. Mulla meni tiistai ihan vuoteessa makoillessa mutta kyllä se elämä aina voittaa :D Tosiaan ei oo mitään erityisen jännittävää tapahtunu, normi arkea ja laiskoja viikonloppuja vaa! 

 Kohta se lähtö koittaa mullaki, nopeemmin ennen ku sen kerkeen ees tajuamaan. Pieni todellisuuteen herääminen mulle tapahtu tossa keskiviikko iltana ku kävin sanomassa heipat Nathalle joka eilen aamulla lähti takasi Ruotsiin. Tuntuu että aivan vastahan mä Nathan tapasin mutta oho, puoli vuotta vierähtiki aivan älyttömän nopeeta. Ja eihän se oo mullakaan ku muutama hassu päivä enää siihen, että 10 kuukauden välietappi tulee vastaan. Siis mitä sanon minä. Helmikuuki uhkaavasti alkaa olemaan lopuillaan enkä oikeesti voi ymmärtää että mihin tämä aika katoaa. Vuosi sitte elämä oli aivan erilaista entä mitä se on tänään. En ois oikeesti ikinä uskonu että viettäisin näinki monta kuukautta kaukana poissa kotoa hoitaen lapsia. Siis ei ois tullu pari vuotta sitte ees mieleenkään! On kyllä ollu aivan suunnaton etuoikeus olla täällä ja nähä oman perheen kuopuksena ja näin nuorena kuin lapset kasvaa ja ennen kaikkea nähä maailmaa ja saaha tämä kokemus. Monet asiat mitä oon täällä tehny ja kokenu esim ensimmäisten kuukausien aikana tuntuu aivan kaukasilta muistoilta, tästä mestasta on tullu ihan koti mulle. Niin pahalta ku se tuntuuki sanoa nii en mie täältä haluais lähteä. No joo, on montaki asiaa mitkä vaikuttaa tähän mielipiteeseen mutta täällä on vaa nii hyvä olla :) 

Oon tässä oikeen kehuskellu kuin mulla ei ees oo kotiin ikävä ku tiiän että kohta sinne tuun nii näinpä sitte ystävänpäivänä luonnollisesti tuli taas astetta isompi ikävä kotiin ja ystävien luo ja vielä löysin itteni kattelemasta vanhoja kuvia arkistojen kätköistä. No lohtu siinä että ei oikeesti oo enää kauaa että Ouluun palaan ja isoin lohtu että Eve tulee reippaasti alle kuukauden päästä meille! Ja onhan mulla tuo Matt täällä♥

 

 

 

 

 

 

 

 

  Huh mikä tunne ryöppy. Aarteita löytyy arkistoista ja vanhoja aikoja on aina kiva muistella! Viikonlopun viettoon Lana Del Ray soiden taustalla, huomenna Mattin luokse ja siellä mua oottaa ystävänpäivä ylläri, en tiiä miksi ystävänpäivä on iso juttu Englannissa. En käsitä mutten myöskään valita ;) Ihanaa viikonloppua ja paljon pusuja kaatosateesta ♥♥♥♥

Erilainen marraskuu

Tuntuu niin hassulta, marraskuun toinen viikonloppu, isänpäivä, eikä täällä oo talvesta tietoakaa.Okei no ilmat alkaa pikku hiljaa kylmeneen silleen ettei melkeen ilman hanskoja tarkene ulos mennä mutta nahkatakilla hyvästi pärjää. En tajua näitä paikallisia brittejä että mitä ne ajattelee ku ne ulos lähtee, toisilla on lähestulkoon toppavaatteet karvalakkia myöten päällä samalla ku toiset kulkee sortseilla ja hupparilla... mitä?? No joo, näyttääkö ees marraskuulta?

M

Tää viikko oli vähä väsyttävä ja tuntu toooosi pitkältä ku Lukas tuli viime viikonlopusta kippeeksi nii se raasu ei menny tarhaan vasta ku torstaina. Ei siis paha viikko ollu ollenkaa, väsyttäny vaa normaalia enemmän ku ei oo tottunu siihen että jompikumpi lapsista ois kotona koko päivää :D Lauantain vietinki sitte kaverin luona Kentissä, siellä kaiken metän ja hiljaisuuden keskellä :)

Mulla on tullu tämmönen "postaan kerran viikossa"- tapa vaikkei mulla mitään kummempaa asiaa ookkaa mutta kuha nyt jotaki kuvia ees teijän iloksi tänne laittelen :D Ehkä mulla joku kerta ois jotaki mehukkaita juttuja tänne kirjotettavaks.. :) Mutta ei kai tässä, uutta viikkoa kohti!

 Isille isot isot pusut ♥♥♥♥

 

You are stronger than you think

Hellouta aurinkoisesta englannista! Tää on jo ihan hulluutta että kolme kuukautta ollu tämmöset ihanat ilmat mutta en valita, mielummin näin ku sadetta :) Viime viikkolla sitte palattiin normaaliin rytmiin. Mulla tuli aivan järkyttävä koti-ikävä sillä mun toisella lomaviikolla ja melkeen olin jo valmis lähteen kotiin. Ei siis ollu oikeen hyvä idea jäähä yksin viikoksi, aivan liian paljon aikaa miettiä kaikenlaista! Kuten oon jo monta kertaa ittelleni todennu että jos oisin nyt lähteny nii oisin todennäkösesti katunu sitä loppuikäni. Ainaha tommosia ikävänpuuskia tullee ja host-äitiki sano että niitä tullee vielä lissää mutta nehä ne ihmistä kasvattaa :)



                                       

Mä tosiaan onnistuin hajottaan mun iphonen nii kävin sitte ostaan ihan vanhanajan kameran että jotaki kuvia ees saa otettua sillä aikaa ku oottelen sitä puhelinta takas. Mun serkku lähti suomeen tossa alkuviikosta nii vein sen mun puhelimen sille ettei tartte postittaa sitä ku kuitenki se ois royal mailin mukaan ollu pommi tms ja sitte en ikinä sais sitä takas :D Kävin tossa aamulla semmosen tunnin lenkin ja testasin sitä kameraa, kyllä näissä maisemissa kelpaa lenkkeillä (vaikka ne hullut lehmät käveleeki keskellä tietä ja sydän kurkussa saa pelätä millon ne hyökkää päälle)!!

 Eilen näin mun kaveria Milton Keynesissä ja sain kuulla että kaikki mun kolme tsekki-kaveria on lähteny/lähtee kotiin :D Tietty tilalle tulee uudet aupairit mutta funny coincidence että ne kaikki lähtee yhtä aikaa. Nooh pääsepä tutustuu taas uusiin ihmisiin! Tälle päivälle ei sen suurempia suunnitelmia oo, kuha vaa hengaan ja illasta kai mennään kaverin kans johonki pikku kylään pubiin kuunteleen live musiikkia :) Voisinki ehkä tässä alkaa vähä laittaa itteeni ja kävästä tossa kylillä kattoon mitä siellä näkkyy, palaillaan <3

PS. nyt on syyskuu???!?!? hyvää hääpäivää äiti ja isi <3

Sadepäivän avautuminen

Koska tänä päivänä on satanu vaan kaatamalla vettä nii ajattelin tässä ajan kuluksi vähän avautua teille. Tajusin tossa eilen että oon ollu nyt 4 kuukautta eli ykskolmasosan mun vuodesta täällä. Aika on menny aivan älyttömän nopeesti ja kaikkee tän neljän kuukauden sisään on mahtunukki, niin kivoja kuin ei-niin-kivojakin asioita. 

Pakko myöntää, että alkuun mua vähä jännitti että mitähän tästä tulee, mutta kaikki on menny hyvin ja nyt ku mun host perhe tulee lauantaina takasi kotiin niin sen jälkeen oikeestaan voin sanoo että tää kaikki vasta alkaa. Mulla oli täällä apujoukkoja ekat kolme kuukautta oikeestaan mutta nyt jään yksin molempien pikkusten kanssa ja mua ei huoleta ollenkaan, oon saanu nii hyviä vinkkejä ja ohjeita että ei mulla tuu olemaan ongelmaa! Musta on niin ihana seurata vierestä ja omin silmin nähdä kuinka nopeesti nää lapset oikeesti kasvaa :)

Muistan niin elävästi kuin mä ala-asteella inhosin englantia ja olin tosi huono siinä (liekkö se johtu sitte opettajasta vai mistä... kinkkutytöt, kuka ei antanu viheltää tunneilla? ;D)  Mutta sitte joku muuttu ku lukioon menin. Ja vaikka en mie mikään välkkykielipää oo nii oon kyllä tullu paljo paljo rohkeemmaksi mitä tulee englannin puhumiseen. Ei sillä oo niinkään väliä sanotko tai kirjotatko kieliopillisesti asiat oikein, pääasia että tulee ymmärretyksi ja mun pari brittikaveria onki ihmetelly kuin "hyvin" osaan puhua englantia vaikkei se ookkaa mun äidinkieli saati sitte lähelläkään suomen kieltä. Musta on vaa niin huvittavaa kuin ihmiset yrittää arvailla mistä oon kotosin ku ei niillä koskaan käy Suomi mielessäkään! 

Tän "lyhyen" ajan aikana oon kuitenki onnistunu saamaan hyviä, läheisiäki kavereita. Lähiaikoina elämä on ollu yhtä hullunmyllyä sairastumisien ja muuton takia etten niinkää hirveesti oo kerenny aikaa kavereitten kanssa viettää mutta nyt ku kaikki taas palaa takasi normaaliin rytmiin nii eiköhän se siitä! Harmi vaa että jo kolme hyvää kaveria on muuttanu joko eri kaupunkiin Englannin sisällä tai lähteny takasi kotimaahansa. Ja tän viikon alussa sain kuulla että mun tavallaan se "läheisin" kaveri täällä lähtee kans kotimaahansa koska sai sieltä paremman työpaikan. Mutta älkää huoliko, en mä aivan yksin täällä oo :) 

Mun loman aikana mulla on ollu kivasti aikaa vaa rentoutua ja oon kyllä miettiny kaikenlaisia asioita. Hetkeekään en kadu että tänne oon lähteny vaikka nyt, varsinki ku yksin oon ollu, nii ikävän puuskia on tullu. Ei mulla silleen suomea oo ikävä, ruisleipää, saunaa ja salmiakkia ehkä, ei sitä maata niinkää mutta teitä ihmisiä siellä. Muistakaa pitää yhteyttä, musta on aina ihana kuulla mitä siellä tapahtuu ja luojan kiitos skype on keksitty! 

 Mulla on kaikki hyvin täällä ja ennen kaikkea, mä viihdyn täällä. Välillä on huonoja päiviä ollu mutta kelläpä niitä ei olis. On tullu naurettua ja välillä vähä itkettyäki mutta en oo koskaan ollu yksin nuina hetkinä. Kaikki hyvät asiat on tapahtunu ihanien ihmisten seurassa ja vaikka välillä on vähä suru puserossa ja huonoja hetkiä nii tiiän että täältäki löytyy joku, jolle voin murheitani jakaa ja yksi ihanuus mulle kerran toi kakkua koska oli vähä känkkissurupäivä ♥  

"We should all start to live before we get too old. Fear is stupid, so is regrets" - Marilyn Monroe

Ehkä tää riittää tältä päivältä, sade edelleen ropisee mutta jospa sitä laittas teen kiehuun ja menis vaahtokylpyyn. Love you all !!


 ♥pus Annamari