Maailman paras...

I Paikka

 Leighton Buzzard ehottomasti täytti mun odotukset siitä, miltä vuosi sitte ootin mun tulevan idyylisen kotikylän näyttävän. Elokuussa me muutettiin uuteen taloon ja muutto aukaski mun silmät ja tajusin kuin iso paikka tää Leighton todellisuudessaan on. Kahessa aivan erilaisessa talossa, aivan eri puolilla asuttua tää paikka on vaa kaunistunu silmissä vuodenaikojen vaihtuessa. 

Lontoo taas on aina kaunis ja ihana paikka. Siellä on tullu koluttua vähä suunnassa jos toisessa ja aina se osaa yllättää. Englanti ylipäänsä on mun mielestä niiiiin kaunis, ainaki ne paikat missä oon käyny. Tän vuoden aikana oon käyny muutamissa kaupungeissa ja kylissä kattelemassa miltä niissä näyttää; Portsmouth, Torquay, Stanton, Milton Keynes, West Peckham.. En siis kovin monessa mutta ees muutamissa ja ne kaikki on aika eripuolilla Englantia mutta ei kaukana täältä missä minä asun. 

West Peckham, tää on se missä Matt asuu

Lontoo, Westminster/Southbank

Torquay

Lontoo, Mayfair

II  Hetki

Millään en pysty pelkkää yhtä tiettyä hetkeä nimeämään parhaaksi sillä mulla on ollu niitä niiin monta. Parhaimipia tietysti on ollu ne hetket ku perhe on ollu käymässä täällä, ku jenna janette anniina ja eve oli täällä, ku menin eekun luokse & ku eeku tuli meille, toissa viikonloppu even kanssa.. Tietenki kaikkien ihanien vierailut on ollu huippuja hetkiä! Suurin osa hetkistä jotka vietin kavereitten kanssa, varsinki Nathan. Ja vaikka arki on melko samaa lasten kanssa niin tiiän että tuun muisteleen kaikkia niitä tylsiltäki tuntuneita arkipäiviä niitten kanssa. Paras hetki varmaan tosin oli se ku mä ekan kerran astuin sisälle Rock Lanen uuteen kotiin ja näin perheen. Pääsin käymään kahessa aivan huipussa konsertissa, näin niin Rihannan, David Guettan ku Ellie Gouldingin livenä. Hetkiä joita ei oikeesti unoha on monta. Varsinkaa sitä ku tapasin Mattin. 

Rihanna @Twickenham Stadium

Maria, heinäkuu

Tytöt, elokuu

Äiti ja isi, elokuu

Äiti ja Maria, lokakuu

Ellie Gouldin @O2-arena

Eve, maaliskuu

III Ihminen

Oon ollu onnekas ku oon saanu tutustua nii moneen ihmiseen täällä ollessa. Ystäviä oon saanu eri puolilta Eurooppaa; Tsekeistä, Slovakiasta, Saksasta, Puolasta, Ranskasta, Espanjansta, Italiasta, Ruotsista ja ihan täältä Britanniasta tietty kans. Läheisin kaveri mulle tuli ehottomasti Nathasta, meillä löi kyllä kemiat yhteen samantien ja oon varma että me nähään vielä tulevaisuudessaki. Harmi vaa että monet kaverit keihin tutustuin täällä ekojen kuukausien aikana lähti melko nopeesti pois koska ne oli oman aupair-vuotensa jo lusineet täällä. Onneks kuitenkaa ei oo missään vaiheessa yksin tarttenu olla. 

Host perhe on ollu paras ikinä, parempaa ei oikeesti ois voinu toivoa. Niin hyväntahtoset host vanhemmat ja lapset tuntunu ku omilta pikkusisaruspuolilta (onko se ees sana) joita mulla ei oo ollu. Ja niinki onnekas oon ollu että sekä suomen että tanskan isovanhempiinki oon päässy tutustuun ja ne ihanat ihmiset on mua täällä auttanu, Suomen mummi täällä auttamassa loppuun asti. Nii ja unohtamatta tietenkään Mattia ja hänen ihanaa perhettä.

Sylvia, Nell, Lucie, Zuzana, Andrea

Veronica, Zuzana, Jakub, Aldo, Pablo

Cyrielle

Adri

Natha, Franziska

Natha

Host perhe lukaksen ristiäisissä toukokuussa

Overall  voin suositella aupair vuotta kaikille jotka sitä vähääkään miettii. Mulle ainaki on ollu aika pirun opettava reissu ja en kadu hetkeekään että lähin. Yhesti on ollu niin ikävä että itkun kanssa mietin lähtöä kotiin. 

Kasvattaa kuulkaas ihmisenä lähtä monen tuhannen kilsan päähän tuntemattomaan paikkaan elämään ihmisten kanssa joista ei juuri tiedä mitään. 

Ja kuinka ollakaan että mun sydän pakahtuu ilosta tässä nyt ku mietin tätä kaikkea kokonaisuudessaan mutta samalla se särkyy surusta jättää tämä kaikki taakse. Miten mä enää opin elämään ilman näitä ipanoita pyörimässä jaloissa tai ku en herääkkään niiten ääniin viikonloppusin? Ei enää harmaita, sateisia kumpparikelejä keskellä kesä- tai helmikuuta tai pelkoa että aurinko polttais poskipäät ja nenän maaliskuun puolessa välissä. 

Ei enää kulkemista junalla melko nopeesti paikasta A paikkaan B tai yllättäviä keskusteluja keskellä katua tuntemattomien ihmisten kanssa. Ei kainoja hymyjä brittiläisiltä vanhuksilta eikä enää kuule brittiaksenttia. Iha nous kylmätväreet ku ajattelinki asiaa! Eikä enää rauhottavia viikonloppuja Mattin luona Kentin kauniissa maisemissa. Ei piru miten mie oonki rakastunu tähän maahan :D Haikeetaha se on lähtä mutta pitää ottaa ilo irti ajasta jonka vielä täällä oon. Unelmat on tehty tavoiteltaviksi ja toteutettaviksi, minä toteutin jo omani :)

Tulipa nyt taas masisteltua ja muisteltua kuukausien eestä HA, no anyways kivaa alkanutta viikkoa :)

xxx Annamari

Halfway there

Viikko sitte, 20.10., tuli mulla täyteen puoli vuotta englannissa asumista. En tiiä miten ihmeessä aika onki menny nii äärettömän nopeeta, aivan vastahan mie tänne tulin. Alkuun tietty ajatus pitkästä vuodesta ulkomailla, kaukana kotoa vähän pelotti, mutta hyvinhä sitä on puolet ajasta selvitty. En voi väittää, etteikö Suomea tavallaan olis ikävä, mutta ihan oikeesti, täällä vihtyy niiiiin hyvin.

 Lapset on kasvanu ihan pirun noppeeta sillä aikaa ku oon ollu täällä, Lukas oli vasta 2kk ku tänne tulin, aivan raasu pieni vauvva ja nyt 8kk aina iloinen poika ryömii kovaa vauhtia, leikkii ja  hymyilee AINA :)

 Kaks vuotias Matilda ei vielä kovasti porissu ku tänne tulin, mutta kuin hurjasti hänen puheen kehitys on kasvanu puolessa vuodessa! Tyttö laulaa perus lastenlauluja ja selittää päivän tapahtumia, on aina niin innoissaan kaikesta mitä tapahtuu :)

 

 Kuten sanottu, mulle on sattunu ja taphtunu kaiken näköstä täällä. On ollu niitä mahtavia, mukavia tapahtumia ja sitte niitä ei niin kivojakin. Millon oon ollu kippee ja alakulonen, koti-ikävöiny ja overthinking way too much, millon oon ollu niin super ilonen että hymy ollu korviin asti. Ihmisiä on tullu ja lähteny minun elämästä millon mistäki syystä. Oon kokenu niin paljo erilaisia asioita täällä joita en ois varmaan koskaan Suomessa ollessa kokenu. Oon saanu mahollisuuen tutustua uusiin ihmisiin joista suurin osa on niin huippuja tyyppejä että ei mitään järkeä! Suuria muutoksia myös omassa ittessä alkaa jo huomaamaan, musta on tullu paljo rohkeempi ja oikeesti huomaa kasvaneensa tavallaan ihmisenä .Oon oppinu ittestäni niin paljo jo tänä aikana että saapa nähä mitä tässä vielä voi ittestää oppia! Mulla sillon elokuussa teki tiukkaa täällä ku oli niin pirun kova ikävä kotiin, mutta kuten host äiti sano, nii se vaa kasvattaa ja parastahan tässä on, että myöhemmin tulevaisuudessa tätä kaikkea arvostaa ja voi ajatella että sillonkaan mie en luovuttanu vaikka oliki vähä vaikeeta. Elämä opettaa ja kaikkee pitää muistaa arvostaa. Pieni unelma ulkomailla asumisesta tuli todeksi ja en oo kyllä katunu hetkeekään että lähin tänne. Nyt ku miettii nii ei tätä voi ees sanoin kuvailla kui ilonen ja onnekas oonkaa ku oon niin ihanaan perheeseen päässy asumaan ja auttamaan heitä ja että mulla on kaikki niiiin hyvin täällä. En halua ees ajatella sitä hetkeä ku pitäis täältä lähtä, I'm living my life at the fullest, I'm living my dream. 

"They say I'm caught up in a dream
Well life will pass me by if I don't open up my eyes
Well that's fine by me"

Ja teille kaikille rakkaille kotona, ootte mun ajatuksissa joka päivä

♥

Time is eternity

Mulla oli äsken mielessä vaikka mitä mitä tänne kirjottaa mutta mutka alakerrassa sai mut sitte unohtamaan mitä ne asiat oli.. Noo oli mitä oli, ei mulla oikeestaan mitään tärkeetä tai sen kummempaa taaskaa oo mutta ajattelin teijän iloksi vähä läpättää tänne :) Oon jo aivan fiiliksissä joulusta, äiti oli varannu mulle jo lennot Suomeen (21.12.-04.01.2014)!! Sitte rupesin ajatteleen, että ku sinne tuun nii edellisen kerran Suomessa olin joku puol vuotta sitte :o Apuaa mitä ihmettä. Ja itseasiassa tännään tullee 5kk täyteen täällä oloa. HÄÄÄH voitteko uskoa, mihin se aika on oikeesti menny??

                                  

                                 

 "We're all traveling through time together
Every day of our lives
All we can do is do our best
To relish this remarkable ride"

Nii ja siis maanantaista torstaihin host-isä oli siellä Tanskassa ja poikkeuksellisesti iltapäivälläki tai siis illalla (en tiiä mitä aikaa se on) nii puuhailin lasten kanssa ja autoin host-äitiä iltapuuhissa ja laittaan lapset nukkuun. Ja sitte taas päästään tähän ku en vaa oikeesti voi käsittää miten nopeeta viikot menee, tää on ihan hulluutta! Tännää taas on siis perjantai, viikonloppu eessä ja sain host-isältä pikku yllärin tänään, nimittäin suklaarasian :-)

 

 Viikolla äitiltä tuli kunnon talvestaselviytymis-pakkaus Suomesta, kaulahuiveja ja paksu neuletakki, karkkia tottakai ja lämmintä mieltä! Hullun kallis paketti oli lähettää, mutta nää tulee tarpeeseen, kiitos äiti siis näistä <3

 

 Viikonlopulle on jonku näkösiä pieniä suunnitelmia, mm. huomenna pietään leffailta Nathalla ku niillä ei oo lapset kotona, tulleeki tarpeeseen tommonen oikeen rentouttava, höölo ilta vilttien alla teekupin ja mässyjen kera :) Sunnuntaina ois tarkotus mennä Lontooseen shoppaileen ja  nähä serkkua siellä, VIHDOIN saan mun puhelimen takas, voi tätä ilon määrää!! Kyllähän tolla vanhalla samsungillaki selviäis mutta kyllä mie tarvin sen ku ei jotenki ossaa tuolla kameralla ottaa kuvia saati kantaa sitä mukana, puhelin ainaki varmasti kulkee mukana kaikkialle. Jaaaa tännään illasta nään ehkä yhtä vanhaa tuttua täällä Leightonissa :) Ei sen kummosempia suunnitelmia mutta ees jotaki! Host-isä lähti hakkeen lapsia tarhasta nii meenki laittaa huoneet nukkumiskuntoon, palataan taas kun/jos mulla jotain kivaa kerrottavaa joskus teille ois. Hihi hauskaa viikonloppua <3

“Time is free, but it's priceless.

 You can't own it, but you can use it. 

You can't keep it, but you can spend it. 

Once you've lost it you can never get it back.”

Sadepäivän avautuminen

Koska tänä päivänä on satanu vaan kaatamalla vettä nii ajattelin tässä ajan kuluksi vähän avautua teille. Tajusin tossa eilen että oon ollu nyt 4 kuukautta eli ykskolmasosan mun vuodesta täällä. Aika on menny aivan älyttömän nopeesti ja kaikkee tän neljän kuukauden sisään on mahtunukki, niin kivoja kuin ei-niin-kivojakin asioita. 

Pakko myöntää, että alkuun mua vähä jännitti että mitähän tästä tulee, mutta kaikki on menny hyvin ja nyt ku mun host perhe tulee lauantaina takasi kotiin niin sen jälkeen oikeestaan voin sanoo että tää kaikki vasta alkaa. Mulla oli täällä apujoukkoja ekat kolme kuukautta oikeestaan mutta nyt jään yksin molempien pikkusten kanssa ja mua ei huoleta ollenkaan, oon saanu nii hyviä vinkkejä ja ohjeita että ei mulla tuu olemaan ongelmaa! Musta on niin ihana seurata vierestä ja omin silmin nähdä kuinka nopeesti nää lapset oikeesti kasvaa :)

Muistan niin elävästi kuin mä ala-asteella inhosin englantia ja olin tosi huono siinä (liekkö se johtu sitte opettajasta vai mistä... kinkkutytöt, kuka ei antanu viheltää tunneilla? ;D)  Mutta sitte joku muuttu ku lukioon menin. Ja vaikka en mie mikään välkkykielipää oo nii oon kyllä tullu paljo paljo rohkeemmaksi mitä tulee englannin puhumiseen. Ei sillä oo niinkään väliä sanotko tai kirjotatko kieliopillisesti asiat oikein, pääasia että tulee ymmärretyksi ja mun pari brittikaveria onki ihmetelly kuin "hyvin" osaan puhua englantia vaikkei se ookkaa mun äidinkieli saati sitte lähelläkään suomen kieltä. Musta on vaa niin huvittavaa kuin ihmiset yrittää arvailla mistä oon kotosin ku ei niillä koskaan käy Suomi mielessäkään! 

Tän "lyhyen" ajan aikana oon kuitenki onnistunu saamaan hyviä, läheisiäki kavereita. Lähiaikoina elämä on ollu yhtä hullunmyllyä sairastumisien ja muuton takia etten niinkää hirveesti oo kerenny aikaa kavereitten kanssa viettää mutta nyt ku kaikki taas palaa takasi normaaliin rytmiin nii eiköhän se siitä! Harmi vaa että jo kolme hyvää kaveria on muuttanu joko eri kaupunkiin Englannin sisällä tai lähteny takasi kotimaahansa. Ja tän viikon alussa sain kuulla että mun tavallaan se "läheisin" kaveri täällä lähtee kans kotimaahansa koska sai sieltä paremman työpaikan. Mutta älkää huoliko, en mä aivan yksin täällä oo :) 

Mun loman aikana mulla on ollu kivasti aikaa vaa rentoutua ja oon kyllä miettiny kaikenlaisia asioita. Hetkeekään en kadu että tänne oon lähteny vaikka nyt, varsinki ku yksin oon ollu, nii ikävän puuskia on tullu. Ei mulla silleen suomea oo ikävä, ruisleipää, saunaa ja salmiakkia ehkä, ei sitä maata niinkää mutta teitä ihmisiä siellä. Muistakaa pitää yhteyttä, musta on aina ihana kuulla mitä siellä tapahtuu ja luojan kiitos skype on keksitty! 

 Mulla on kaikki hyvin täällä ja ennen kaikkea, mä viihdyn täällä. Välillä on huonoja päiviä ollu mutta kelläpä niitä ei olis. On tullu naurettua ja välillä vähä itkettyäki mutta en oo koskaan ollu yksin nuina hetkinä. Kaikki hyvät asiat on tapahtunu ihanien ihmisten seurassa ja vaikka välillä on vähä suru puserossa ja huonoja hetkiä nii tiiän että täältäki löytyy joku, jolle voin murheitani jakaa ja yksi ihanuus mulle kerran toi kakkua koska oli vähä känkkissurupäivä ♥  

"We should all start to live before we get too old. Fear is stupid, so is regrets" - Marilyn Monroe

Ehkä tää riittää tältä päivältä, sade edelleen ropisee mutta jospa sitä laittas teen kiehuun ja menis vaahtokylpyyn. Love you all !!


 ♥pus Annamari