Halfway there

Viikko sitte, 20.10., tuli mulla täyteen puoli vuotta englannissa asumista. En tiiä miten ihmeessä aika onki menny nii äärettömän nopeeta, aivan vastahan mie tänne tulin. Alkuun tietty ajatus pitkästä vuodesta ulkomailla, kaukana kotoa vähän pelotti, mutta hyvinhä sitä on puolet ajasta selvitty. En voi väittää, etteikö Suomea tavallaan olis ikävä, mutta ihan oikeesti, täällä vihtyy niiiiin hyvin.

 Lapset on kasvanu ihan pirun noppeeta sillä aikaa ku oon ollu täällä, Lukas oli vasta 2kk ku tänne tulin, aivan raasu pieni vauvva ja nyt 8kk aina iloinen poika ryömii kovaa vauhtia, leikkii ja  hymyilee AINA :)

 Kaks vuotias Matilda ei vielä kovasti porissu ku tänne tulin, mutta kuin hurjasti hänen puheen kehitys on kasvanu puolessa vuodessa! Tyttö laulaa perus lastenlauluja ja selittää päivän tapahtumia, on aina niin innoissaan kaikesta mitä tapahtuu :)

 

 Kuten sanottu, mulle on sattunu ja taphtunu kaiken näköstä täällä. On ollu niitä mahtavia, mukavia tapahtumia ja sitte niitä ei niin kivojakin. Millon oon ollu kippee ja alakulonen, koti-ikävöiny ja overthinking way too much, millon oon ollu niin super ilonen että hymy ollu korviin asti. Ihmisiä on tullu ja lähteny minun elämästä millon mistäki syystä. Oon kokenu niin paljo erilaisia asioita täällä joita en ois varmaan koskaan Suomessa ollessa kokenu. Oon saanu mahollisuuen tutustua uusiin ihmisiin joista suurin osa on niin huippuja tyyppejä että ei mitään järkeä! Suuria muutoksia myös omassa ittessä alkaa jo huomaamaan, musta on tullu paljo rohkeempi ja oikeesti huomaa kasvaneensa tavallaan ihmisenä .Oon oppinu ittestäni niin paljo jo tänä aikana että saapa nähä mitä tässä vielä voi ittestää oppia! Mulla sillon elokuussa teki tiukkaa täällä ku oli niin pirun kova ikävä kotiin, mutta kuten host äiti sano, nii se vaa kasvattaa ja parastahan tässä on, että myöhemmin tulevaisuudessa tätä kaikkea arvostaa ja voi ajatella että sillonkaan mie en luovuttanu vaikka oliki vähä vaikeeta. Elämä opettaa ja kaikkee pitää muistaa arvostaa. Pieni unelma ulkomailla asumisesta tuli todeksi ja en oo kyllä katunu hetkeekään että lähin tänne. Nyt ku miettii nii ei tätä voi ees sanoin kuvailla kui ilonen ja onnekas oonkaa ku oon niin ihanaan perheeseen päässy asumaan ja auttamaan heitä ja että mulla on kaikki niiiin hyvin täällä. En halua ees ajatella sitä hetkeä ku pitäis täältä lähtä, I'm living my life at the fullest, I'm living my dream. 

"They say I'm caught up in a dream
Well life will pass me by if I don't open up my eyes
Well that's fine by me"

Ja teille kaikille rakkaille kotona, ootte mun ajatuksissa joka päivä

♥