Valentine's Day

Pitkän pitkän hiljaiselon jälkeen oon äänessä jälleen! Viikot hurahtaa vaa menemään tosi nopeeta eikä mitään jännää, normaalista poikkeavaa, mulle oo täällä nyt lähiaikoina oikeestaan tapahtunu enkä sitte oo oikee tienny että mitä tänne kirjottaisin! Viikonloput hurahtaa vielä nopeempaa, ne oon yleensä majaillu Mattin luona Kentissä. Host isä lähtee huomenna Amerikkaan ja hänen äitinsä tuli meitä tänne auttamaan tuonne maaliskuun alkuun asti. Nyt mieki oon tän Englannin todellisen sään päässy kokemaan, sade hakkaa ikkunaa lähes joka päivä ja nyt tällä viikolla täällä on tuullu aivan törkeesti, niinku varmaa jotku on saattanu uutisista lukea. Ollaan koko poppoo oltu enemmän ja vähemmän kipeinä tällä viikolla mutta onneks näi viikonloppua kohti kaikkien kunto on parantunu. Mulla meni tiistai ihan vuoteessa makoillessa mutta kyllä se elämä aina voittaa :D Tosiaan ei oo mitään erityisen jännittävää tapahtunu, normi arkea ja laiskoja viikonloppuja vaa! 

 Kohta se lähtö koittaa mullaki, nopeemmin ennen ku sen kerkeen ees tajuamaan. Pieni todellisuuteen herääminen mulle tapahtu tossa keskiviikko iltana ku kävin sanomassa heipat Nathalle joka eilen aamulla lähti takasi Ruotsiin. Tuntuu että aivan vastahan mä Nathan tapasin mutta oho, puoli vuotta vierähtiki aivan älyttömän nopeeta. Ja eihän se oo mullakaan ku muutama hassu päivä enää siihen, että 10 kuukauden välietappi tulee vastaan. Siis mitä sanon minä. Helmikuuki uhkaavasti alkaa olemaan lopuillaan enkä oikeesti voi ymmärtää että mihin tämä aika katoaa. Vuosi sitte elämä oli aivan erilaista entä mitä se on tänään. En ois oikeesti ikinä uskonu että viettäisin näinki monta kuukautta kaukana poissa kotoa hoitaen lapsia. Siis ei ois tullu pari vuotta sitte ees mieleenkään! On kyllä ollu aivan suunnaton etuoikeus olla täällä ja nähä oman perheen kuopuksena ja näin nuorena kuin lapset kasvaa ja ennen kaikkea nähä maailmaa ja saaha tämä kokemus. Monet asiat mitä oon täällä tehny ja kokenu esim ensimmäisten kuukausien aikana tuntuu aivan kaukasilta muistoilta, tästä mestasta on tullu ihan koti mulle. Niin pahalta ku se tuntuuki sanoa nii en mie täältä haluais lähteä. No joo, on montaki asiaa mitkä vaikuttaa tähän mielipiteeseen mutta täällä on vaa nii hyvä olla :) 

Oon tässä oikeen kehuskellu kuin mulla ei ees oo kotiin ikävä ku tiiän että kohta sinne tuun nii näinpä sitte ystävänpäivänä luonnollisesti tuli taas astetta isompi ikävä kotiin ja ystävien luo ja vielä löysin itteni kattelemasta vanhoja kuvia arkistojen kätköistä. No lohtu siinä että ei oikeesti oo enää kauaa että Ouluun palaan ja isoin lohtu että Eve tulee reippaasti alle kuukauden päästä meille! Ja onhan mulla tuo Matt täällä♥

 

 

 

 

 

 

 

 

  Huh mikä tunne ryöppy. Aarteita löytyy arkistoista ja vanhoja aikoja on aina kiva muistella! Viikonlopun viettoon Lana Del Ray soiden taustalla, huomenna Mattin luokse ja siellä mua oottaa ystävänpäivä ylläri, en tiiä miksi ystävänpäivä on iso juttu Englannissa. En käsitä mutten myöskään valita ;) Ihanaa viikonloppua ja paljon pusuja kaatosateesta ♥♥♥♥

Halfway there

Viikko sitte, 20.10., tuli mulla täyteen puoli vuotta englannissa asumista. En tiiä miten ihmeessä aika onki menny nii äärettömän nopeeta, aivan vastahan mie tänne tulin. Alkuun tietty ajatus pitkästä vuodesta ulkomailla, kaukana kotoa vähän pelotti, mutta hyvinhä sitä on puolet ajasta selvitty. En voi väittää, etteikö Suomea tavallaan olis ikävä, mutta ihan oikeesti, täällä vihtyy niiiiin hyvin.

 Lapset on kasvanu ihan pirun noppeeta sillä aikaa ku oon ollu täällä, Lukas oli vasta 2kk ku tänne tulin, aivan raasu pieni vauvva ja nyt 8kk aina iloinen poika ryömii kovaa vauhtia, leikkii ja  hymyilee AINA :)

 Kaks vuotias Matilda ei vielä kovasti porissu ku tänne tulin, mutta kuin hurjasti hänen puheen kehitys on kasvanu puolessa vuodessa! Tyttö laulaa perus lastenlauluja ja selittää päivän tapahtumia, on aina niin innoissaan kaikesta mitä tapahtuu :)

 

 Kuten sanottu, mulle on sattunu ja taphtunu kaiken näköstä täällä. On ollu niitä mahtavia, mukavia tapahtumia ja sitte niitä ei niin kivojakin. Millon oon ollu kippee ja alakulonen, koti-ikävöiny ja overthinking way too much, millon oon ollu niin super ilonen että hymy ollu korviin asti. Ihmisiä on tullu ja lähteny minun elämästä millon mistäki syystä. Oon kokenu niin paljo erilaisia asioita täällä joita en ois varmaan koskaan Suomessa ollessa kokenu. Oon saanu mahollisuuen tutustua uusiin ihmisiin joista suurin osa on niin huippuja tyyppejä että ei mitään järkeä! Suuria muutoksia myös omassa ittessä alkaa jo huomaamaan, musta on tullu paljo rohkeempi ja oikeesti huomaa kasvaneensa tavallaan ihmisenä .Oon oppinu ittestäni niin paljo jo tänä aikana että saapa nähä mitä tässä vielä voi ittestää oppia! Mulla sillon elokuussa teki tiukkaa täällä ku oli niin pirun kova ikävä kotiin, mutta kuten host äiti sano, nii se vaa kasvattaa ja parastahan tässä on, että myöhemmin tulevaisuudessa tätä kaikkea arvostaa ja voi ajatella että sillonkaan mie en luovuttanu vaikka oliki vähä vaikeeta. Elämä opettaa ja kaikkee pitää muistaa arvostaa. Pieni unelma ulkomailla asumisesta tuli todeksi ja en oo kyllä katunu hetkeekään että lähin tänne. Nyt ku miettii nii ei tätä voi ees sanoin kuvailla kui ilonen ja onnekas oonkaa ku oon niin ihanaan perheeseen päässy asumaan ja auttamaan heitä ja että mulla on kaikki niiiin hyvin täällä. En halua ees ajatella sitä hetkeä ku pitäis täältä lähtä, I'm living my life at the fullest, I'm living my dream. 

"They say I'm caught up in a dream
Well life will pass me by if I don't open up my eyes
Well that's fine by me"

Ja teille kaikille rakkaille kotona, ootte mun ajatuksissa joka päivä

♥

Sadepäivän avautuminen

Koska tänä päivänä on satanu vaan kaatamalla vettä nii ajattelin tässä ajan kuluksi vähän avautua teille. Tajusin tossa eilen että oon ollu nyt 4 kuukautta eli ykskolmasosan mun vuodesta täällä. Aika on menny aivan älyttömän nopeesti ja kaikkee tän neljän kuukauden sisään on mahtunukki, niin kivoja kuin ei-niin-kivojakin asioita. 

Pakko myöntää, että alkuun mua vähä jännitti että mitähän tästä tulee, mutta kaikki on menny hyvin ja nyt ku mun host perhe tulee lauantaina takasi kotiin niin sen jälkeen oikeestaan voin sanoo että tää kaikki vasta alkaa. Mulla oli täällä apujoukkoja ekat kolme kuukautta oikeestaan mutta nyt jään yksin molempien pikkusten kanssa ja mua ei huoleta ollenkaan, oon saanu nii hyviä vinkkejä ja ohjeita että ei mulla tuu olemaan ongelmaa! Musta on niin ihana seurata vierestä ja omin silmin nähdä kuinka nopeesti nää lapset oikeesti kasvaa :)

Muistan niin elävästi kuin mä ala-asteella inhosin englantia ja olin tosi huono siinä (liekkö se johtu sitte opettajasta vai mistä... kinkkutytöt, kuka ei antanu viheltää tunneilla? ;D)  Mutta sitte joku muuttu ku lukioon menin. Ja vaikka en mie mikään välkkykielipää oo nii oon kyllä tullu paljo paljo rohkeemmaksi mitä tulee englannin puhumiseen. Ei sillä oo niinkään väliä sanotko tai kirjotatko kieliopillisesti asiat oikein, pääasia että tulee ymmärretyksi ja mun pari brittikaveria onki ihmetelly kuin "hyvin" osaan puhua englantia vaikkei se ookkaa mun äidinkieli saati sitte lähelläkään suomen kieltä. Musta on vaa niin huvittavaa kuin ihmiset yrittää arvailla mistä oon kotosin ku ei niillä koskaan käy Suomi mielessäkään! 

Tän "lyhyen" ajan aikana oon kuitenki onnistunu saamaan hyviä, läheisiäki kavereita. Lähiaikoina elämä on ollu yhtä hullunmyllyä sairastumisien ja muuton takia etten niinkää hirveesti oo kerenny aikaa kavereitten kanssa viettää mutta nyt ku kaikki taas palaa takasi normaaliin rytmiin nii eiköhän se siitä! Harmi vaa että jo kolme hyvää kaveria on muuttanu joko eri kaupunkiin Englannin sisällä tai lähteny takasi kotimaahansa. Ja tän viikon alussa sain kuulla että mun tavallaan se "läheisin" kaveri täällä lähtee kans kotimaahansa koska sai sieltä paremman työpaikan. Mutta älkää huoliko, en mä aivan yksin täällä oo :) 

Mun loman aikana mulla on ollu kivasti aikaa vaa rentoutua ja oon kyllä miettiny kaikenlaisia asioita. Hetkeekään en kadu että tänne oon lähteny vaikka nyt, varsinki ku yksin oon ollu, nii ikävän puuskia on tullu. Ei mulla silleen suomea oo ikävä, ruisleipää, saunaa ja salmiakkia ehkä, ei sitä maata niinkää mutta teitä ihmisiä siellä. Muistakaa pitää yhteyttä, musta on aina ihana kuulla mitä siellä tapahtuu ja luojan kiitos skype on keksitty! 

 Mulla on kaikki hyvin täällä ja ennen kaikkea, mä viihdyn täällä. Välillä on huonoja päiviä ollu mutta kelläpä niitä ei olis. On tullu naurettua ja välillä vähä itkettyäki mutta en oo koskaan ollu yksin nuina hetkinä. Kaikki hyvät asiat on tapahtunu ihanien ihmisten seurassa ja vaikka välillä on vähä suru puserossa ja huonoja hetkiä nii tiiän että täältäki löytyy joku, jolle voin murheitani jakaa ja yksi ihanuus mulle kerran toi kakkua koska oli vähä känkkissurupäivä ♥  

"We should all start to live before we get too old. Fear is stupid, so is regrets" - Marilyn Monroe

Ehkä tää riittää tältä päivältä, sade edelleen ropisee mutta jospa sitä laittas teen kiehuun ja menis vaahtokylpyyn. Love you all !!


 ♥pus Annamari