Sadepäivän avautuminen

Koska tänä päivänä on satanu vaan kaatamalla vettä nii ajattelin tässä ajan kuluksi vähän avautua teille. Tajusin tossa eilen että oon ollu nyt 4 kuukautta eli ykskolmasosan mun vuodesta täällä. Aika on menny aivan älyttömän nopeesti ja kaikkee tän neljän kuukauden sisään on mahtunukki, niin kivoja kuin ei-niin-kivojakin asioita. 

Pakko myöntää, että alkuun mua vähä jännitti että mitähän tästä tulee, mutta kaikki on menny hyvin ja nyt ku mun host perhe tulee lauantaina takasi kotiin niin sen jälkeen oikeestaan voin sanoo että tää kaikki vasta alkaa. Mulla oli täällä apujoukkoja ekat kolme kuukautta oikeestaan mutta nyt jään yksin molempien pikkusten kanssa ja mua ei huoleta ollenkaan, oon saanu nii hyviä vinkkejä ja ohjeita että ei mulla tuu olemaan ongelmaa! Musta on niin ihana seurata vierestä ja omin silmin nähdä kuinka nopeesti nää lapset oikeesti kasvaa :)

Muistan niin elävästi kuin mä ala-asteella inhosin englantia ja olin tosi huono siinä (liekkö se johtu sitte opettajasta vai mistä... kinkkutytöt, kuka ei antanu viheltää tunneilla? ;D)  Mutta sitte joku muuttu ku lukioon menin. Ja vaikka en mie mikään välkkykielipää oo nii oon kyllä tullu paljo paljo rohkeemmaksi mitä tulee englannin puhumiseen. Ei sillä oo niinkään väliä sanotko tai kirjotatko kieliopillisesti asiat oikein, pääasia että tulee ymmärretyksi ja mun pari brittikaveria onki ihmetelly kuin "hyvin" osaan puhua englantia vaikkei se ookkaa mun äidinkieli saati sitte lähelläkään suomen kieltä. Musta on vaa niin huvittavaa kuin ihmiset yrittää arvailla mistä oon kotosin ku ei niillä koskaan käy Suomi mielessäkään! 

Tän "lyhyen" ajan aikana oon kuitenki onnistunu saamaan hyviä, läheisiäki kavereita. Lähiaikoina elämä on ollu yhtä hullunmyllyä sairastumisien ja muuton takia etten niinkää hirveesti oo kerenny aikaa kavereitten kanssa viettää mutta nyt ku kaikki taas palaa takasi normaaliin rytmiin nii eiköhän se siitä! Harmi vaa että jo kolme hyvää kaveria on muuttanu joko eri kaupunkiin Englannin sisällä tai lähteny takasi kotimaahansa. Ja tän viikon alussa sain kuulla että mun tavallaan se "läheisin" kaveri täällä lähtee kans kotimaahansa koska sai sieltä paremman työpaikan. Mutta älkää huoliko, en mä aivan yksin täällä oo :) 

Mun loman aikana mulla on ollu kivasti aikaa vaa rentoutua ja oon kyllä miettiny kaikenlaisia asioita. Hetkeekään en kadu että tänne oon lähteny vaikka nyt, varsinki ku yksin oon ollu, nii ikävän puuskia on tullu. Ei mulla silleen suomea oo ikävä, ruisleipää, saunaa ja salmiakkia ehkä, ei sitä maata niinkää mutta teitä ihmisiä siellä. Muistakaa pitää yhteyttä, musta on aina ihana kuulla mitä siellä tapahtuu ja luojan kiitos skype on keksitty! 

 Mulla on kaikki hyvin täällä ja ennen kaikkea, mä viihdyn täällä. Välillä on huonoja päiviä ollu mutta kelläpä niitä ei olis. On tullu naurettua ja välillä vähä itkettyäki mutta en oo koskaan ollu yksin nuina hetkinä. Kaikki hyvät asiat on tapahtunu ihanien ihmisten seurassa ja vaikka välillä on vähä suru puserossa ja huonoja hetkiä nii tiiän että täältäki löytyy joku, jolle voin murheitani jakaa ja yksi ihanuus mulle kerran toi kakkua koska oli vähä känkkissurupäivä ♥  

"We should all start to live before we get too old. Fear is stupid, so is regrets" - Marilyn Monroe

Ehkä tää riittää tältä päivältä, sade edelleen ropisee mutta jospa sitä laittas teen kiehuun ja menis vaahtokylpyyn. Love you all !!


 ♥pus Annamari